Naisten pääomana koulutus

Kansainvälinen naistenpäivä


Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty 1800-luvun lopulta lähtien, jolloin työtä tekevät naiset Amerikassa alkoivat vaatia oikeuksiaan parempiin työolosuhteisiin ja palkkaan. Tämä sama tilanne on edelleenkin monissa valtioissa ympäri maailman ja meillä Suomessakin. Vaikka elämme demokraattisessa oikeusvaltiossa ei kaikilla aloilla koulutettujenkaan naisten palkka vastaa koulutusaikaa ja työn vaativuutta.


Kansainvälinen naistenpäivän vietto on vakiintunut 1900-luvulla ja nykyisin sitä vietetään vuosittain 8. maaliskuuta. Vuonna 1975 Yhdistyneet kansakunnat vahvisti päivän vieton. Samalla se sai nimen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.


Vuonna 1995 hyväksyttiin Pekingin julistus ja toimintaohjelma, jonka tavoitteena on aktiivisesti vaikuttaa naisten oikeuksien toteutumisen tiellä olevien esteiden poistamiseen. Suomi on sitoutunut Pekingin asiakirjan tavoitteisiin.

Näitä arvoja; kansainvälistä rauhaa ja naisten oikeuksia, monilla elämän osa-alueilla, on puolustettava joka vuosi ja joka päivä.(1)


Tässä Naisten pääoma blogissani nostan esiin kolme rohkeaa, sinnikästä ja omaa mielipidettään perustellen puolustavaa, itselleni monin tavoin merkityksellistä naista. Nämä poliitikot olen valinnut siksi, että omassa elämässään he ovat sekä teoin että sanoin osoittaneet mikä merkitys heille on ollut koulutuksella. Kuinka se on tie sekä demokraattisen, parlamentaarisesti johdetun valtion syntyyn ja säilymiseen sekä kansalaisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin.


Teklan tie

Tekla Hultin eli 1864–1943. Hän syntyi henkikirjoittaja isän tyttärenä Jaakkimassa. Hän kävi Sortavalan ja Haminan yksityiset tyttökoulut ja Helsingin suomalaisen jatko-opiston. Vuonna 1886 hän anoi vapautusta sukupuolestaan päästäkseen opiskelemaan Keisarillisen Aleksanterin Yliopistoon. Hän sai vapautuksen ja aloitti suomen kielen, historian, taidehistorian ja piirustuksen opiskelun. Myöhemmin hän kiinnostui taloushistoriasta ja väitteli 1896 Suomen ruukeista Ruotsin vallan aikana. Seuraavana vuonna hän sai filosofian tohtorin arvon, ensimmäisenä naisena Suomessa.


Tekla Hultin ei ryhtynyt tutkijaksi eikä opettajaksi vaan päätyi 1898 Päivälehden vakituiseksi toimittajaksi, ensimmäisenä naisena. Lehtityön Tekla Hultin jätti 1901. Hänet nimitettiin Tilastollisen Päätoimiston toisen aktuaarin virkaan, siihenkin sukupuolestaan vapautettuna. Hän oli pätevä muttei sukupuolensa edustajana sopiva. Teklan aikalaiset saattoivat yleisestikin pitää naisen pätevyyttä kyseenalisena.


Tätä samaa voidaan kohdata alasta riippuen vieläkin, vaikka osittain eri syistä, sillä osa työnantajista ei uskalla ottaa ns.vauvariskiä. Kehittyvän perhevapaauudistuksen myötä tämäkin uhaksi koettu ilmiö toivottavasti poistuu.


Vuonna 1908 Tekla Hultin valittiin eduskuntaan. Politiikkaan valmentautumisensa hän oli aloittanut 1890-luvulla sukulaisensa, liberaalin Leo Mechelinin ”koulussa” nuorsuomalaisena (Nuorsuomalaiset: autonomian ajan liberaali poliittinen ja porvarillinen ryhmittymä). Tekla Hultin oli aktiivinen toimija, joka Maissi Erkon kanssa perusti Naisklubin ja Naisgaaalin eli rinnakkaisjärjestön miesten perustamalle salaiselle, venäläistoimia vastustavalle neuvostolle.


Sen päätehtävä oli toteuttaa passiivista vastarintaa ja näkyvin saavutus oli suurlakko vuonna 1905, jonka seurauksena venäläiskausi päättyi ja sääty-yhteiskunta muuttui parlamentaarisen yhteiskunnan suuntaan. Tämä oli tärkeää suomen autonomiaa ja itsenäistymistä vahvasti kannattaneelle kansanedustajalle. Hän ajoi tasa-arvo asiaa ja kuului Naisliiton keskushallitukseen vuoteen 1911 asti ja myöhemminkin edusti kansainvälisissä kokouksissa kuten Naisten kansainvälisen äänioikeusliiton kokouksessa 1912 ja teki Suomen oikeustaistelua tunnetuksi Euroopassa.


Kansanedustajana hän oli kannanotoissaan rohkea ja aktiivinen. Hänen puheenvuorojaan on kuvattu asiallisiksi, jopa viileiksi vaikka toisaalta hänet toiminnassaan kuvattiinkin "kipakaksi karjalaiseksi".


Riitan raitti

Riitta Maria Uosukainen (o.s. Vainikka) syntyi 1942 sähköasentajan tyttärenä Jääsken Pelkolan kylässä, Ensossa. Hän on ollut vuodesta 1968 lähtien naimisissa everstiluutnantti Toivo Uosukaisen kanssa.


Vuonna 1961 Riitta kirjoitti ylioppilaaksi ja aloitti opinnot Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa ja hän valmistui vuonna 1964 Humanististen tieteiden kandidaatiksi ja 1969 filosofian kandidaatiksi sekä 1970 filosofian lisenssiaatiksi. Hänen kotimaisen kirjallisuuden alaan kuuluvat pro-gradu-ja lisenssiaattitutkielmansa käsittelivät Minna Canthia vuosisadan lopun naisen kuvaajana.

Riitta Uosukainen on ollut Kokoomuksen kansanedustajana 1983–1999. Eduskunnassa hän oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, sivistysvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa. Uosukainen toimi opetusministerinä Ahon hallituksessa 1991–1994. Hän luopui tehtävästä 1994, kun hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi. Tässä tehtävässä hän oli Suomen historian ensimmäinen nainen. Puhemiehenä hän jatkoi myös vaalien 1995 ja 1999 jälkeen. Hän oli presidenttiehdokkaana vuonna 2000, mutta äänet eivät riittäneet toiselle kierrokselle ja jatkoon.


Riitta Uosukainen promovoitiin Yhdysvaltalaisen Suomi Gollegen filosofian tohtoriksi sekä Lappeenrannan Teknillisen korkeakoulun kauppatieteiden kunniatohtoriksi. Hän on savuttanut lukuisia muitakin huomionosoituksia. Niistä merkittävin ja ensimmäisen kerran naiselle myönnetty arvonimi on vuonna 2004 presidentti Tarja Halosen myöntämä valtioneuvoksen arvonimi. Suomen historiassa vain seistämän henkilöä on saavuttanut tämän arvonimen ja nykyisin Riitta Uosukainen on ainoa elossa oleva valtioneuvos.


Ensi kertaa Riitta Uosukaisen olen tavannut ollessani oppilaana Imatrankosken-lukiossa, jossa hän toimi suomen kielen lehtorina vuosina 1969–1983.Siltä ajoilta muistan Riitan positiivisen asenteen meitä opiskelijoita kohtaan. Häneltä opin sen kuinka kielellä ja sanoilla voi herättää kiinnostuksen ajamiaan asioita kohtaan. Jo lukioaikanani Riitta oli mukana politiikassa ja toimi Imatran kaupunginvaltuustossa 1977–1992 ja oli 1981–1986 sen varapuheenjohtaja.


Riitta Uosukaisen runsaasta kirjallisesta tuotannosta nostan esiin itseäni koskettavan kirjan Liehuva liekinvarsi, tuttuine henkilöineen, jotka Riitan itsensä lisäksi olivat Tainionkosken kansakoulun rehtori Veikko Terhon ja Imatrankosken lukion äidinkielen opettaja Raili Haaralan.


Elinan väylä


Elina Maria Lepomäki (os. Valtonen) syntyi 1981 politiikantoimittaja isän tyttärenä Helsingissä ja muutti vuosikymmen lopulla perheensä kanssa Saksaan, kun hänen isänsä aloitti työt Suomen Saksan suurlähetystössä Bonnissa.


Kun perhe 1995 muutti takaisin suomeen Elina jatkoi koulunkäyntiä Helsingin saksalaisessa koulussa ja suoritti vuonna 2000, Reifeprüfung-ylioppilastutkinnon. Samana syksynä hän aloitti opiskelun Teknillisessä korkeakoulussa (nyk. Aalto yliopisto) informaatioverkostojen koulutusohjelmassa, mutta vaihtoi myöhemmin tietotekniikkaan ja aloitti vuonna 2001 opinnot myös Helsingin kauppakorkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto). Hän valmistui diplomi-insinööriksi 2004 ja seuraavana vuonna 2005 kauppatieteiden maisteriksi.


Vuonna 2003 Elina aloitti työn ohjelmoijana (Valuatum) ohjelmointiyrityksessä ja analyytikkona sekä tekoälysovelluksen kehittäjänä pankissa (Nordea).Työ Nordeassa vei Kööpenhaminaan riskienhallintayksiköön. Vuonna 2007 Elina siirtyi yhteen Skotlannin vanhimman pankin Royal Bank of Scotland (RBS) palvelukseen.


Vuonna 2011 eduskuntavaaleissa Elina jäi Uudenmaan edustajana ensimmäiselle varasijalle, josta nousi 2014 Kokoomuksen kansanedustajaksi, kunnes 2015 vaaleissa pääsi suoraan läpi eduskuntaan. Vuodesta 2019 hän on ollut jäsenenä Valtiovarainvaliokunnassa ja Verojaostossa sekä Kunta -ja terveysjaostossa sekä varajäsenenä Ulkoaisainvaliokunnassa ja Euroopan-neuvoston Suomen valtuuskunnassa. Nämä jäsenyydet jatkuvat edelleen. Vuona 2020 hänet valittiin Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi.(2,3)


Elina Lepomäkeä voidaan pitää myös sosiaaliturvauudistuksen kehittäjänä. Hän on kehittänyt perustiliksi kutsumansa sosiaaliturvamallin, joka on toimeliaisuuteen, työllistämiseen ja säästämiseen kannustava kokonaisuudistus. Tätä mallia hän on esitellyt viime vuosina ympäri Eurooppaa erilaisissa tulevaisuusseminaareissa, sillä kiinnostusta on ollut. Tämän kiinnostuksen soisin myös muuttuvan konkreettiseksi osaksi tekeillä olevaa Sosiaaliturvauudistusta. (4)


Elinalla on visio 2030, joka käsittelee joustavaa oppimista. Siinä hän esittää näkemyksensä, jonka mukaan muodollisen pätevyyden sijaan on nostettava esiin osaaminen. Elina myös sanoo: ”Alansa huipuksi voi päästä yhtälailla työelämässä kuin koulussa opiskelmalla. Korkeakouluista lähdetään kandivaiheen jälkeen työelämään ja erikoistutaan. Työssä oppimisesta pitää tehdä osa kansallista kulttuuria.” Tätä ajatusta kannatan lämpimästi ja myöhempänä kuvaan itselleni merkittävää, vaikka kapeaa, oppimisen polkuani

Tässä yhteydessä mainitsen Elina Lepomäen esikoiskirjan Vapauden voitto. Se on kuin tietokirja, joka on kirjoitettu viihdyttävällä otteella, jossa näkyy Elinan paikoin sarkastinen, mutta hyväntahtoinen huumori. Vaikuttavaa on Elinan perehtyminen globaaliin talouspolitiikkaan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan yhtä hyvin kuin ihmisten arkeen vaikuttaviin asioihin.


Päivin polku

Synnyin 1958 peltiseppä isän tyttärenä Imatralla, jossa kävin kansakoulun, oppikoulun ja lukion, kunnes 1980 muutin Helsinkiin. Opiskelin välinehuoltajaksi ja perushoitajaksi sekä myöhemmin sairaanhoitaja-kätilöksi. Täydensin opintojani monikulttuurisuuskasvatuksen perusopinnoilla. Kiinnostus opiskeluun on yhä säilynyt, vaikka tahti on ollut verkkainen.


Kätilökoulutuksen ajoilta muistan kohtaamisen Riitta Uosukaisen kanssa 1991 kätilökoulutuksen 175-vuotisjuhlassa, jossa Uosukainen kuvasi kätilön ammatin elementtejä ” käsittää, käsitellä, tehdä käsin”. Tämä yhdistelmä on auttanut muokkaamaan kätilön identiteettiäni.


Haastavaa ja laadukasta koulutusta naisille

Kätilökoulutus on jo lähes neljäsataa vuotta tarjonnut haastavaa ja laadukasta koulutusta naisille. Kätilökunta on ammatistaan ylpeää kuten minäkin, vaikka siihen 25 vuoden kuluessa on yhteiskunnallisen muutoksen myötä tullut ja tuotu haasteita. Se on kuin näköalapaikka suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa mikään inhimillinen ei ole vierasta. Koulutus on edelleen laadukasta, vaikka tarpeet sen kehittämiseksi ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi, yliopistokoulutukseksi, nostaisivat koulutuksen kansainvälisen tason mukaiseksi.


Tukholmassa aloitettiin vuonna 1686 saksalaisten esikuvien mukaan nelivuotinen kätilökoulutus, johon osallistumisen edellytyksenä oli luku- ja kirjoitustaito. Tätä ei maaseudun rahvaalla ollut, joten se jäi opintien ulkopuolelle. Toisaalta kätilöoppilaatkaan tuskin olivat pitäneet aiemmin käsissään muuta kuin uskonnollisia perusteoksia, joita lähinnä opeteltiin ulkoa. Tieteellinen asiateksti vaati uutta asennetta oppimiseen ja aivan toisenlaista, sisäistävää ja soveltavaa lukutaitoa.


Koulutuksen onnistuminen oli esimerkki siitä, miten naiset pystyivät omaksumaan ja soveltamaan uutta tietoa. Usein tämä hyppy tuntemattomiin haasteisiin merkitsi myös henkilökohtaisia uhrauksia. Suurin osa kätilöoppilaista oli perheenäitejä, jotka joutuivat jättämään omat lapsensa muiden hoitoon lähtiessään opintielle Tukholmaan. 1600- ja 1700-lukujen Ruotsissa koulutetut kätilöt olivat alansa arvostettuja ammattilaisia. Tukholman ensimmäiset kätilösäännöt annettiin vuonna 1711, mutta koko valtakuntaa ja siten myös Suomea koskevat kätilösäännöt annettiin vasta vuonna 1777. Ensimmäinen koulutettu kätilö Suomessa oli Margareta Forsman, joka oli lähetetty vuonna 1751 Pietarsaaresta kätilönoppiin Tukholmaan.


Ajan muotitieteisiin kuuluneeseen synnytysoppiin olikin syytä panostaa, sillä valtakunnassa oli väestöpoliittinen ongelma: kansaa oli vähänlaisesti mm. lukuisien sotien ja vähäisen syntyvyyden vuoksi. Tämä sama vähäisen syntyvyyden ongelma vaivaa länsimaita nykyisinkin, joskin eri syistä.


Kirjoittaessani kätilökoulutuksen historiasta tahdon osoittaa koulutuksen tärkeyden yleisemminkin. Se on asia, jota ei turhaan korosteta puhuttaessa naisten ja tyttöjen aseman globaaleista haasteista nykypäivänä.

Kuten Elina Lepomäen Vapauden voitto kirjani omistuskirjoituskin kuuluu ”sivistyksen vuoksi-tilaa unelmille” on hyvä johtotähti kaikenikäisille naisille, joille koulutus on pääomaa.


Lähteet:

1) Naistenpäivän historia: Taistelua naisten oikeuksien puolesta - MTVuutiset.fi

2) www.suomalainennaisliitto.fi

3) www.elinalepomaki.fi

4) www.eduskunta.fi

5) www.libera.fi

6) Ennen ja nyt. Arvostelu: Elämän valtiattaret. Kätilökoulutuksen tutkimus naishistorian avartajana.Satu Lindman 28.08.2021. Vainio-Korhonen, Kirsi: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. WSOY 2012 (255 s.)


Kuvat: Tekla Hultin, Lähde: Museoviraston historiallinen kuva-arkisto

Riitta Uosukainen, Lähde: By Soppakanuuna - Oma teos, CC BY-SA 3.0

Elina Lepomäki. Lähde: Kansallinen Kokoomus

Päivi Kiili, Lähde: Päivi Kiili



Uusimmat kirjoitukseni
Arkisto
Asiasanat

Päivi Kiili

+358 50 410 7741

info(at)paivikiili.fi

© 2019  Päivi Kiili